In English In English

Uuno Klamin jalanjäljillä


Kolmas kansainvälinen Uuno Klami -sävellyskilpailu on omistettu Suomen suosituimpiin ja eniten esitettyihin säveltäjiin kuuluvalle Uuno Klamille (1900-61). 

Nuorena orvoksi jäänyt Klami syntyi nykyisen Suomen kaakkoisrajalla, Virolahden Klamilan kylässä 20.9.1900. Hän opiskeli sävellystä Helsingin musiikkiopistossa huomattavan suomalaissäveltäjän Erkki Melartinin (1875-1937) johdolla. 1924-25 Klami oleskeli Pariisissa ja 1928-29 Wienissä, mutta systemaattisia opintoja hän ei enää näissä kaupungeissa harrastanut. Klami toimi koko ikänsä ennen kaikkea vapaana säveltäjänä. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi.  

Klami etsi jo opiskeluaikanaan omaa, myöhäisromanttisesta sävelkielestä poikkeavaa tietään. Hän onnistui pysyttelemään myös varsin riippumattomana suomalaista musiikkielämää 1900-luvun alussa hallinneen Sibeliuksen vaikutuksesta. Klamin musiikki liittyy ennen kaikkea uusklassiseen traditioon, ja samalla hänen tuotannossaan kuuluu selviä ranskalaisia (Ravel), venäläisiä (Stravinski) ja espanjalaisia (de Falla) vaikutteita. Klamin tuotanto muodostui etenkin 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella varsin monityyliseksi, ja teosten skaala ulottui salonkimusiikista, jazz-vaikutteisista sävellyksistä ja elokuva- ja näyttämömusiikeista vakavampiin orkesteri- tai kuoro-orkesteriteoksiin. Orkesterin käsittelijänä Klami kuuluu virtuoosisimpiin suomalaissäveltäjiin. 

Ihmisenä ja osittain myös säveltäjänä hän jäi arvoitukselliseksi hahmoksi. Hänen musiikkinsa pakenee yksiselitteisiä luonnehdintoja, ja monesti hän tuntuu piilottavan sisimpänsä musiikin näennäisesti harmittoman, ilottelevan pinnan alle.  

Klamin tuotannon merkittävin osa koostuu orkesterisävellyksistä. Pääteoksen asemassa ovat oratorio Psalmus (1932-36), keskeneräiseksi jäänyt baletti Pyörteitä (1944/1957-60) sekä suomalaisen musiikin eniten soitettuihin orkesteriteoksiin kuuluva Kalevala-sarja (1930-33/1943). Erittäin merkittäviä ovat lisäksi hänen jotkut sinfoniset runonsa ja alkusoittonsa, kuten Revontulet (1936/1946-48), Karjalainen tori (1947), Kuningas Lear (1944), Nummisuutarit (1936), Karjalainen rapsodia (1927) ja Lemminkäisen seikkailut saaressa (1934). 

Klamin konsertoivista teoksista keskeisessä asemassa on viulukonsertto (1. versio 1939-43, 2. versio 1953-54). Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi kaksi sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa, lukuisia pienelle orkesterille kirjoitettuja teoksia, orkesterilaulu Laulu Kuujärvestä sekä näyttämö- ja elokuvamusiikkia.  

Uuno Klami -sävellyskilpailun teoksilla ei tarvitse olla mitään suhdetta Klamin musiikkiin. Osallistuvien teosten tyylilaji voi olla mikä hyvänsä. Omistamalla kilpailun Klamille olemme halunneet toisaalta muistuttaa tämän Suomen ulkopuolella liian vähälle huomiolle jääneen merkittävän säveltäjän olemassaolosta. Toisaalta Klamin pyrkimykset - henkinen riippumattomuus sekä kosmopoliittisuus, joka yhdistyy kuitenkin kiehtovalla tavalla hänen omiin kansallisiin (suomalais-karjalaisiin) juuriinsa ovat arvoja, jotka yhdentyvässä Euroopassa ovat tulleet entistäkin tärkeämmiksi kulttuurielämän globaalin standardisoitumisen ja yhdenmukaistumisen paineissa. 


Kalevi Aho

Tuomariston puheenjohtaja